Blogeja

Kysy keneltä tahansa tämän kaupan työntekijältä, milloin Helsinkiin tulee ensilumi, niin rehellinen vastaus pettää useimmat kävijät: luultavasti ei vielä. Keskimäärin siihen on vielä noin neljä viikkoa. Ilmatieteen laitoksen kolmenkymmenen vuoden mittausten mukaan Kaisaniemen asemalla kaupungin ensimmäinen pysyvä lumi tulee mediaanipäivänä noin 18. marraskuuta. Loka-RIIKIN loppu ei ole vielä lunta. Se on lumen odotusta.

Lumen odottaminen Helsingissä on kuitenkin oma pieni rituaalinsa, ja joka vuosi ennen oikeaa ensilunta tulee yksi tai kaksi väärää alkua: räntäinen kuuro ilmestyy, leijuu ilmassa parikymmentä minuuttia ja on poissa lounaaseen mennessä, sulanut ennen kuin siitä ehti tulla mitään lumisateeksi kutsuttavaa. Vuonna 1973 Kaisaniemessä oli maassa lunta jo 11. lokakuuta. Se oli aito ensilumi eikä väärä alku, ja aseman noin kuudenkymmenen vuoden havaintojen aikaisin. Useimpina vuosina asia tapahtuu hiljaisemmin: muutama hiutale ylittää ikkunan takana katulampun valon, ja sen huomaavat juuri ne, jotka sitä jo odottivat.

🌗 Mikä siinä on outoa

Tämä yllättää ihmiset eniten. Se turha ensimmäinen kevyt lumikerros, joka on poissa tunnissa, liian ohut lapioitavaksi eikä edes sanan ”ensilumi” arvoinen virallisissa kirjauksissa, tekee illalle jotain, mitä mikään muu suomalaisessa syksyssä ei tee. Katu muuttuu valoisammaksi. Ei kirkkaammaksi niin kuin lamppu on kirkkaampi, vaan valoisammaksi niin kuin huone tuntuu, kun joku avaa verhon, jonka ei tiennyt olevan kiinni.

Kyse ei ole mielialan temppu. Se on fysiikkaa. Vastasatanut kuiva lumi heijastaa takaisin kahdeksankymmentä–yhdeksänkymmentä prosenttia siihen osuvasta valosta, ja jopa muutaman päivän jälkeen se heijastaa Ilmatieteen laitoksen lumitutkija Leena Leppäsen arvion mukaan ”reilusti yli viisikymmentä prosenttia”, moninkertaisesti sen, mitä lumeton katu. Paljas lokakuun maa, eli märkä asfaltti, kuollut ruoho ja tumma multa, ei palauta valosta juuri mitään. Muutama senttimetri uutta lunta muuttaa saman kadun lähemmäs matalaa, himmeää peiliä.

🔇 Ja vähän hiljaisemmaksi

Ensimmäisen mukana kulkee toinen, pienempi ja helpommin ohitettava vaikutus. Uusi lumi on enimmäkseen ilmaa: vastasatanut lumi voi olla yhdeksänkymmentä prosenttia ilmaa tai enemmän, eli se muistuttaa enemmän löyhää jääkiteiden kasaa kuin kiinteää pintaa. Ääni menee tähän rakenteeseen eikä palaa takaisin samalla tavalla kuin päällysteestä. Se jää kiteiden väliseen tyhjään tilaan ja muuttuu kaiun sijaan hieman lämmöksi. Yle kirjoitti asian selvästi lumesta ja hyvinvoinnista kertovassa jutussa: lumi pehmentää äänimaisemaa, ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorin Timo Partosen mukaan matalampi melutaso voi lieventää stressin tunnetta. Liikenne kuulostaa erilaiselta. Askeleet kuulostavat erilaisilta. Vaikutus on hauras: tallattu, tiivistynyt ja uudelleen jäätynyt lumi menettää siitä suurimman osan, koska työn tekevät ilmataskut painuvat umpeen. Mutta vastasataneen lumen ensimmäisinä tunteina, ennen kuin kukaan on kävellyt sen yli, katu on valoisamman lisäksi selvästi hiljaisempi.

🧊 Olemme itsekin olleet väärässä

Oletimme kaupan ensimmäisinä vuosina, että pimeät kuukaudet pimenivät syyskuusta tammikuuhun tasaisesti suoraa linjaa: ensin värit, sitten harmaa, sitten musta, ilman yllätyksiä. Olemme seisseet tässä ikkunassa useammin kuin kerran odottaen juuri sitä ja saaneet sen sijaan valoisamman illan, kiitos kymmenen minuutin lumen, jota kukaan ei ollut ennustanut. Kesti muutaman talven huomata kuvio pelkän yllätyksen sijaan.

Se on pieni paradoksi, eikä Suomi tee siitä numeroa. Kukaan ei jaa esitettä, jossa kerrotaan, että pimeyden vuoksi pelätyllä vuodenajalla on oma sisäänrakennettu poikkeuksensa. Se vain tapahtuu hiljaa tavallisina iltoina niille, jotka sattuvat katsomaan ulos ikkunasta oikeina kymmenenä minuuttina.

💌 Ennen oikeaa lunta

Syyskuussa kirjoitimme ruskasta, väristä, joka tulee ja menee pohjoisesta etelään. Kaksi viikkoa ennen tätä kirjettä kirjoitimme siitä, mitä tuli värien lähdettyä: terassipöydät viedään kauden päätteeksi sisään, hanhet lentävät äänekkäinä ja välinpitämättöminä ylitse ja kellot siirretään pian tunnin taaksepäin. Se kirje päättyi kadun hiljenemiseen viikko viikolta, ja hiljaisuus ei olekaan vielä päästänyt meistä irti. Tämä on sama hiljaisuus, johon on tullut yksi lisä: taivaalta putoaa nyt jotain, sen sijaan että siellä vain tapahtuisi vähemmän. Sen jälkeen tulee aikanaan joulukuun matala sininen iltapäivävalo. Tämä kirje sijoittuu väliin: ei enää väri, ei vielä syvä pimeä, vain ensimmäinen tavallinen todiste siitä, että talvi Suomessa ei ole pelkkää valon vähenemistä. Osa valosta, oudosti, annetaan takaisin.

Todellinen ensilumi, se joka jää ja kirjataan jonnekin Ilmatieteen laitoksen kirjoihin, on kirjoitushetkellä vielä viikkojen päässä. Mutta väärät alut ovat jo erääntymässä, minä iltana tahansa. Ylös kannattaa katsoa, vaikka vain kymmenen minuuttia.

Jos haluat jotain käteen sinä hetkenä, kun oma ikkunasi tekee näin, Moomin Snowfall -muki, 2,5 dl on pieni, yksinkertainen esine, jota pidämme tiskin takana juuri tätä vuodenaikaa varten. Siihen voi sulkea molemmat kädet, ja lokakuussa se on suurin osa siltä vaadittavasta.

P.S. – Lokakuun loppu Helsingissä tavallisena vuonna: iltapäivisin noin seitsemän astetta ja suunnilleen joka kolmas yö nollassa tai hieman sen alapuolella. Useimpina vuosina maassa ei ole vielä lunta, eikä kolmenkymmenen vuoden aineiston mukaan sitä ole vielä lähes kuukauteen: Kaisaniemessä mitattavaksi asti pysyvän ensilumen mediaanipäivä on noin 18. marraskuuta. Lyhyt lumikuuro, joka sulaa heti kosketuksesta, on mahdollinen mänä tahansa iltana tästä eteenpäin, ja joinakin vuosina se on ehtinyt tapahtua jo nyt.