Blogeja

Jokaisessa suomalaisessa supermarketissa on seinä, joka ei näytä miltään ennen kuin joku pysähtyy sen eteen.

Rivejä kirkkaita laatikoita, jokainen valaistu hieman eri tavalla, jokaisessa oma sokerin värinsä. Rivin päässä roikkuu ketjussa kauha, jonka pinta on kulunut sileäksi tuhansien pienten käsien otteesta. Nurkassa odottaa pino paperipusseja, jotka ovat jo hieman läpikuultavia edellisen täytetyn pussin jäljiltä. Mikään siinä ei ole dramaattista. Seinä on vain siinä, niin kuin leipähyllykin on, paitsi että tämän edessä ihmiset pysähtyvät.

Joku kyyhöttää alimman laatikon ääressä, lapsen ulottuvilla, ja punnitsee kahta lähes samanlaista makeista kummassakin kämmenessä, ikään kuin ero todella olisi tärkeä – ja tämän seinän ääressä se onkin. Rivin toisessa päässä ostoskärry on jäänyt puoliksi kulkuväylälle, unohtunut siitä hetkestä, kun sen omistaja pääsi laatikoiden luo. Kukaan ei pahastu. Sellaista tämä seinä tekee supermarketin jonolle.

Seinällä on nimi. Suomeksi se on irtokarkki – irtonaista, pakkaamatonta karkkia – ja sana on niin yleinen, että Kotimaisten kielten keskus Kotus huomasi siitä tehdyn johdoksen: vuonna 2022 se nosti vuoden huomionarvoisten uudissanojen joukkoon sanan irtokarkkikalenteri, eli joulukalenterin, joka on täytetty suklaan sijaan irtokarkeilla. Sana oli arkistunut niin, että siitä syntyi yhdyssanoja. Niin käy sanoille, jotka tarkoittavat asioita, jotka kaikki ymmärtävät ilman selityksiä.

🧠 Oppitunti, jota kukaan ei kutsu oppitunniksi

Kukaan ei opeta suomalaiselle lapselle, miten seinää käytetään. Ei ole kylttiä, ei ehdotettua yhdistelmää, ei ikärajaa, josta alkaen se sallitaan. Silti kun suomalainen aikuinen tulee seinän luo vanhempana, hän tietää jo tarkalleen, mitä tekee – mikä on enemmän kuin useimmista ensikertalaisista voi sanoa: he tarttuvat lähimpään laatikkoon ja jatkavat matkaa.

Kauha kerrallaan opitaan oikeastaan mittasuhteita. Kuinka paljon suolalakritsaa voi olla happaman hedelmäkarkin vieressä, ennen kuin toinen maku alkaa sortaa toista. Onko neljä pehmeää kumikarkkia yhtä arvokas paino kuin yksi kova pastilli. Onko täysin hapan pussi hyvä idea vai virhe, jonka teet tasan kerran. Kukaan ei selitä tätä. Sen oppii omin käsin, pussi kerrallaan, vuosien kuluessa, pienestä alkaen.

Laatikot opettavat luokat jo ennen kuin yksikään aikuinen ehtii. On makea nurkka – hedelmäkarkkeja, vaahtokarkkeja, pehmeitä purtavia merieläinten tai ajoneuvojen muotoisina. On hapan nurkka, jossa pinnoite puraisee heti kielelle osuessaan. Ja on suolainen nurkka, lakritsa ja salmiakki mustan eri sävyissä, kuin jostakin, mistä vierasta pitäisi varoittaa ja minkä paikallinen ohittaa miettimättä hetkeäkään. Hyvin tehdyssä suomalaisessa pussissa on yleensä jotakin useammasta kuin yhdestä nurkasta. Siinä on koko taito.

🌈 Kauhan kirjoittamattomat säännöt

Seinällä on sääntöjä, mutta mitään niistä ei ole kirjoitettu minnekään.

Kauhasta ei syödä. Karkkia ei laiteta takaisin, kun se on kerran pussissa – pussi on päätös, ei luonnos. Täytät oman pussisi; sisaruksen pussi on erillinen neuvottelu, yleensä pidempi. Ja painoa pitää seurata, koska kassalla pussi hinnoitellaan grammoittain, mikä tarkoittaa, että jokainen ylimääräinen kourallinen on pieni, todellinen päätös, tehtynä julkisesti jonon kasvaessa takanasi.

Olemme seisseet seinän ääressä pidempään kuin olisi ollut aivan pakko miettien, painaako yksi lakritsavene saman kuin kolme kumikarhua. Harvoin painaa. Sen oppii hitaasti, yksi ylipainoinen pussi kerrallaan.

Jos makeaa nurkkaa haluaa kuvitella tarkasti, muodot, jotka suomalainen lapsi tunnistaisi heti, Malaco Alphabet Fruit Gummies 150g on lähimpänä sitä, mitä pussi voi olla – jokainen kirjain on hedelmänmakuinen, ja tarkoitus on tavata nimi ääneen ennen kuin ketään syödään. (Sisältää gelatiinia, joten ei sovi vegaaniseen pussiin.) Ei ole sattumaa, että aakkosten muotoinen karkki päätyy lasten käsiin, kun he opettelevat ensimmäistä todellista valitsemisen taitoaan.

🗓 Ei sovi sekoittaa itse päivään

Suomessa on myös erillinen tapa sen suhteen, milloin makeaa syödään – useimmissa kodeissa makeiset kuuluvat lähinnä lauantaihin, ja säännön useimmat suomalaiset omaksuivat niin varhain, etteivät osaa sanoa, kuka sen heille opetti. Se on oma tarinansa, ja se ansaitsee oman kerrontansa, joka on tulossa pian. Tämä tarina kertoo jostakin muusta: ei päivästä, jona pussi avataan, vaan niistä viidestätoista minuutista, jotka sen täyttämiseen kuluu.

Nämä kaksi tapaa tukevat toisiaan, jos asiaa miettii. Viikoittainen rytmi tekee jokaisesta pussista tärkeämmän. Seinä, joka palkitsee huolellisen käden, tekee odottamisesta vaivan arvoista.

💌 Oma seinä kotiin

Ajatuksen lainaamiseen ei tarvita suomalaista supermarketia. Tarvitaan muutama avoin kulho, kullekin oma lusikka ja valmius antaa toisen käden päättää sekoituksesta sen sijaan, että päättäisi sen hänen puolestaan.

Makea, suolainen, hapan – samat kolme nurkkaa löytyvät mistä tahansa kunnollisesta valikoimasta, ja oman pussin kokoaminen niistä on juuri se harjoitus, jota suomalainen lapsi tekee kasvaessaan kutsumatta sitä miksikään. Jos haluat aloittaa jollakin, joka tulee suoraan suomalaisen irtokarkkitiskin äärestä, käsin pakattuna eikä koneella suljettuna, Haribo Rainbow Sour Fruit Gums 150g on poimittu juuri siltä tiskiltä ja pakattu siihen kokoon, jonka hyvän pussin kuuluu olla.

Seinä on yhä paikallaan ensi lauantainakin. Yleensä se on.

P.S. – Helsingissä tällä viikolla: kesävalo on alkanut väistyä joka ilta hieman aiemmin, ja kulmakauppa on hiljaa vaihtanut ikkunansa aurinkohatuista koulun vihkoihin. Lukukausi on juuri alkanut, mikä tarkoittaa, että koulumatka kotiin kiertää nyt säännöllisesti täsmälleen yhden hyllyrivin kautta.